And suddenly, it was all done…

From now on I’ll be blogging in English as there will be people who don’t talk Finnish but would still like to know how I’m doing. I’m a bit nervous about it, as everyone’s expecting my English to be heaps good now that I’ve spent a semester here.

I finally had my last exam yesterday then. So my studies at UniSA are finished. I think all the exams went alright, and overall the semester wasn’t too stressful even though the exam period and some of the assignments were a bit rough. The exam yesterday was a rather tough one in psychology, so the week was mostly about reading before that. On Saturday there was a farewell party at one Austrian guy’s place and on Tuesday we cooked dinner at home with Jun, Maggie and Euden. Kind of got the feeling that should have done stuff like that more often, but I guess you never have time for everything. On Thursday we are going to have Thanksgiving dinner at Stuart’s place, according to the invitation “everyone can be an American for a day”. Cool, I’ve never celebrated thanksgiving before!

It’s hard to understand that I’ve been here for four and a half months already, the time has just gone so fast. And it has also gone extremely well and I’ve really enjoyed the time here! As those of you who knew before I got here can think, I was really nervous before leaving, but there haven’t been any major problems whatsoever. Of course it hasn’t been easy all the time, living in an extreme form of a long-distance relationship does have it rough moments… Yeah, believe it or not, I do miss Anna quite a lot :)

Has being an exchange student affected me in some way or taught me something then? Perhaps I’m a bit more independent and self-confident now. And hopefully my chillaxin’ skills have improved even slightly. But most importantly I’ve learned multivariate integration!

On Saturday I will begin my way home with slight detours on the way, and the following three weeks include saying goodbye to the friends I’ve made here and then finally one sweet reunion. Might be heading for an emotional roller coaster ride! My first destination is Cairns on the northern part of the Australian east coast. Then I have two weeks to make it to Brisbane. I’ll try to update my blog every now and then, and I promise to include more photos than I’ve been doing recently.

View from Torrens river at night and an Australian peculiarity – a drive-in bottle shop!

P.S. For people whose knowledge on Australian geography is as limited as mine was before I came here I’ve changed my profile picture into a map of Australia with dates and locations that I visit :)

Tenttiviikot…

Eilen lauantaina mulla oli jo aikaisemmin mainitsemani tilastomatikan tentti. Tiesin tenttikäytännön olevan täällä hyvin erilainen kuin Turussa, mutta silti järjestelyt pääsivät yllättämään. Ensinnäkin, tentit pidetään Adelaiden messukentällä(engl. showgrounds), jossa pidetään mm. vuosittain Royal Adelaide Show. Samassa paikassa pidetään myös University of Adelaiden tentit, joten alueella vilisee stressaantuneita opiskelijoita seuraavat kaksi viikkoa.

Paikalle päästyäni piti ensin löytää huone, johon meidän oli määrä jättää reppumme ja puhelimemme. Eli tavaroita ei saanut edes viedä itse tenttisaliin! Yliopisto on palkannut vartiointifirman hoitamaan asian, joten meno oli heti virallista ja jäykähköä. Tämän jälkeen metsästin oikean rakennuksen ja huoneen, mutta sisälle sai mennä vasta viisi minuuttia ennen tentin alkua. Itse tenttisali muistutti elävästi ylioppilaskirjoituksia, ja myös järjestelyt olivat yhtä tiukat. Paikalla oli reilusti yliopiston henkilökuntaa valvomassa sekä lisäksi yksi vartija! Pari minuuttia ennen tentin alkua virallisen oloinen nainen luki suoraan paperista meille ohjeita ja määräyksiä, sekä muistutti mitä seuraa jos määräyksiä ei noudata. Sitten saimme lukea tenttikysymyksiä 10 minuuttia koskematta kynään. Sen jälkeen saimme lopulta aloittaa kirjoittamaan.

Itse tentti oli yllättävän pitkä, ja tarvitsisin koko kolme tuntia sekä vielä lisäksi ylimääräisen 30 minuuttia, jonka kansainväliset opiskelijat saavat ehtiäkseni vastata kaikkiin kysymyksiin. En muista laskeneeni ja miettineeni matemaattisia pulmia yhtä intensiivisesti sitten legendaarisen lukion fysiikan ja matikan opettajamme kokeiden, mutta nyt tuon ylimääräisen 30 minuutin ansiosta ehdin jopa vastata kaikkiin kysymyksiin yhtä pientä kohtaa lukuun ottamatta.

Seuraavat tenttini ovat ensi perjantaina ja lauantaina, sitten on vielä viimeinen tentti keskiviikkona 26. päivä. Sitä ennen täällä ei varmaan mitään kovin jännää tapahdu, joten seuraavan kerran kirjoittelen varmaan tenteistä vapaana ja valtavan matkakuumeen kourissa!

Call the SWOT!

Jostain syystä Adelaidessa kotibileet ovat ainakin vaihtarien keskuudessa kovin suosittuja, ja kaikkien kotibileiden esikuvana on Jefcot Streetin kotibileet. Talo sijaitsee kaupungin pohjoispuolella, ja siellä on nyt syksyn aikana ollut ainakin kahdet valtavat teemabileet. Perjantaina talon asukkaat(joista en tunne ketään…) pitivät läksiäisbileensä teemalla ”Something starting with the letter F”. Itse päätin pukeutua suomalaiseksi vaihto-oppilaaksi, melkoista panostusta multa :) Paikalla oli liioittelematta 150 ihmistä, iso olohuone oli valjastettu tanssilattiaksi DJ:n, diskovalojen ja savukoneen avustuksella. Ja kaiken lisäksi DJ oli parempi kuin baarien vastaavat keskimäärin. Nice!

Katso tarkkaan viimeistä kuvaa. Aivan nerokasta teeman soveltamista!

Lauantaiaamulla piti kuitenkin herätä aikaisin, koska aamupäivällä oli Adelaiden suuri jouluparaati(Christmas Pageant). Käytännössä tämä tarkoitti tuhansia ja tuhansia ihmisiä keskustassa katsomassa kaupungin läpi kulkevaa lava- ja bändikulkuetta. Lavoista monellakaan ei ollut juuri mitään tekemistä joulun kanssa, mutta mukana oli niinkin hellyttäviä teemoja kuin Pieni merenneito sekä lohikäärme Puff. Joukossa oli myös ihmeen paljon säkkipilliyhtyeitä, ilmeisesti siirtolaisperinteet näkyvät siltä(kin) osin vielä vahvasti. Viimeisenä oli tietysti joulupukin lava, jolloin lapset menivät aivan sekaisin. Kaiken kaikkiaan on tosi outoa nähdä täällä joulukoristeita keskellä kesää. Ja tuntuu että niitä jopa enemmän kuin Suomessa, vaikka jouluun on vielä tovi aikaa.






Sunnuntain kävimme kavereiden kanssa piknikillä Mount Loftylla, joka on Adelaiden korkein kohta. Näkymät itse huipulta olivat hienot, oivalsin kuinka älyttömän litteä kaupunki on muuten. Muutenkin leppoisa iltapäivä. Päädyimme Mathiaksen kanssa vielä lopulta pelaamaan jalkapalloa muutaman täkäläisen lapsen ja heidän isiensä kanssa. Ja kyllä, Team Scandinavia vei voiton suvereenein ottein!

Tänään alkoi SWOT-viikko, eli tentteihin valmistautumisviikko. Lauantaina – kyllä, meillä on lauantaisin tenttejä – on tilastomatikan tentti, sen jälkeen puolentoista viikon aikana loput kolme. Eli melkoinen loppurutistus tässä pitänee ottaa.

Arvoisa kollega

Sain tänään vihdoin toimeksi käydä lääkärissä. Olen yskinyt oikeastaan Tasmanian matkasta lähtien ja niistänyt jo nelisen viikkoa. Lisäksi lentokoneessa pää meinaa haljeta ja muutenkin korvat rätisevät tuon tuosta. Varasin ajan lääkärille jolla yksi kaveri kävi jokin aika sitten. Vastaanottoaulasta jo huomasin, että meno on vähän erilaista kuin Suomen Mehiläisessä. Aula oli pieni, ja mikä merkillisintä tiskien takana oli pitkät rivit potilaskansioita. Siis ihan paperisia versioita!

Pienen odottelun ja vakuutusselvittelyjen jälkeen pääsin itse lääkärin pakeille. Jälleen huone oli pieni ja ahdas, mutta itse lääkäri oli mukavan oloinen vanha herrasmies, jolla ilmeisesti on kreikkalaisia juuria. No, heti alkuun hän kyseli, kuten minullekin on opetettu, miten hän voi auttaa. Kertoilin tarinani, ja hän täydensi sitä muutamilla kysymyksillä. Tupakoitko? Syötkö tarpeeksi? Syötkö hedelmiä? Nukutko hyvin? Tämän jälkeen siirryttiin itse tutkimiseen, joka koostui tavallisten keuhkojen kuuntelun ja korviin sekä nieluun kurkkaamisen lisäksi poski ja otsaonteloiden painamisesta. Ei aristanut, joten eivät ne voi olla tulehtuneet! Itse olisin ehkä halunnut vilkaista ultraäänellä, mutta moista ei ilmeisesti ollut. Diagnoosini minulle ei selvinnyt, mutta hoidoksi määrättiin amoksisilliinia 3x500mg viikoksi sekä avaavaa nenäsuihketta. Ihan kelpo valintoja, ei siinä mitään. Jotenkin touhu oli vain vähän vanhanaikaisen oloista, enkä tarkoita vain menetelmiä yms. vaan myös sitä, että lääkäri vain löi reseptin käteen kummempia selittämättä.

Loppuvastaanotto kului Adelaidesta jutellessa, olenhan kuitenkin ulkomailta… Sitten lääkäri kysäisi mistä olen kotoisin, ja käytyä ilmi että olen Suomesta, kertoi hän auliaasti suomalaisesta miehestä, joka käy hänellä hoidossa. Kertoi kaupan päälle vielä tämän sukunimen ja iänkin! Että noin, siinä vietiin viattoman ja hyväuskoisen kandidaatin luottamus lääkäreiden kansainväliseen eettisyyteen!

Kokemuksesta...

Viikko vierähti ja marraskuun alun koittaessa alkoi samalla myös viimeinen kuukauteni Adelaidessa. Maanantaista perjantaihin tuli lähinnä skarpattua opiskeluihin, ne alkavat nyt viedä aika paljon aikaa ja voimia tenttien lähestyessä. Torstaina oli viimeistä kertaa lentopallotreenit, ja ensi viikolla on viimeinen luentoviikko. Lisäksi vielä perjantaina oli viimeiset isot ”viralliset” vaihtaribileet. Eli paljon ”viimeisiä” tässä alkaa hiljalleen olla. Hmm…

Perjantain bileet olivat ”Masquarade Ball”, johon piti pukeutua semi-juhlallisesti ja käyttää maskia. Itse en moisissa juhlissa koskaan ennen ole ollut, ja ainoa kuva oli etukäteen elokuvasta Eyes Wide Shut. No, onneksi meno ei ollut ihan sellaista! Oli kuitenkin kiva nähdä kaikki tutut ja puolitutut vaihto-oppilaat pukeutuneena, ja ilta oli muutenkin onnistunut.



Lauantaina olimme grillailemassa Davidin luona. Grillinä toimi pieni astia hiilille sekä viereisestä ostoskeskuksesta anastettu ostoskärry. Kyllä, juuri niin. Homma toimi hienosti, meno oli leppoisaa ja ruoka maittavaa.



Tämän enempää en itse nyt kirjoittele, vaan annan puheenvuoron isälleni, joka lupautui kirjoittamaan hiukan heidän reissustaan Australiaan. Isä on nyt käynyt kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta, joten hys lapset – kokemus puhuu! Kuvissa kameran takana on häärinyt äitini.

Isänä ja Äitinä Australiassa

Sunnuntaina 12.10. aamupäivällä laskeutui kone meille uuden maanosan kamaralle, vierailu kengurujen maassa alkoi.

Ikävä maa tämä Australia, tippa silmässä sekä tullessa että pois lähtiessä. Jyrin kun näimme kolmen kuukauden odotuksen jälkeen, eivät silmät meinanneet pysyä kuivina.

Jyri otti meidät vastaan kotikaupunkiinsa reippain ottein, kierros rannalla ja keskikaupungilla sekä opastus paikalliseen joukkoliikenteeseen samana päivänä. Ja ohjeet mitä teemme seuraavina päivinä.

Adelaiden asemakaava on niin selvä, että minäkin opin sen joten kuten tuntemaan. Ilmansuunnat eivät kyllä kahdessa viikossa selvinneet, ei aurinko voi paistaa pohjoisesta eikä oikealle voi kääntyä, kun käsketään kääntyä vasemmalle. Mutta selvittiin ilman sakkoja! Ainakin toistaiseksi!

Jyrin opiskellessa tutustuimme kaupunkiin omin avuin, Jyrin määräyksestä kävimme läheisen kukkulan vesiputouksilla. Ja kukkuloillakin, kun eksyimme reitistä, kun emme tietenkään kysyneet muilta reitistä. Mutta lopulta näimme enemmän kuin alun perin oli tarkoitus, koko suurkaupunki näkyi kukkulan laelta hyvin.



Jyri vähän moitti, kun eksyimme kukkuloilla, täytyy kysyä ja pyytää apua. Jatkossa saimme todeta, että Australiassa ei tarvitse edes kysyä, ihmiset ovat todella avuliaita. Jos seisahdut ja katsot karttaa, tulee jo paikallinen asukki kysymään miten voin olla avuksi. Ja kun bussipysäkillä katsot aikataulua, niin sama juttu. Taisimme näyttää aivan turisteilta, kuvat kertovat kaiken.

Jyri eli normaalia vaihtarielämäänsä alkuviikon, nähtiin vain iltaisin ja syömässä (viiriäisiä, rapuja…), kuinkas muuten. Jyrin erinomaisessa kielitaidossa on kyllä aukkoja ruokasanaston suhteen, viiriäinenkin selvisi vasta sanakirjan avulla!

Tiistaina saimme olla illallisella Jyrin ystävien kanssa. Kaarina ilmoitti etukäteen, että seurustelu on sitten englannin kielellä isän heiniä. No, sain minäkin suunvuoron aina välillä.

Torstaista sunnuntaihin oli vuorossa länsi ja Perthin miljoonakaupunki. Miellyttävä kaupunki muka eristyksissä muusta maailmasta. Pilvenpiirtäjiä niin, että niska tuli kipeäksi. Ja ryhävalaiden ihastelua niin, että meinasi tulla merikipeäksi. Ja ruokakulttuuria, pieniä kokonaisia mustekaloja ihan itse paistettuna!

Sunnuntaina Jyri lähti takaisin koulun penkille ja me vanhukset omin nokkinemme itään Sydney’iin.

Sydney, ennakkotietojen perusteella maailman hienoin suurkaupunki, näytti sunnuntaina illalla synkältä ja elottomalta, eikö tämä sykikään aina? Ei taksikuskin mukaan, maanantaina on työpäivä, ei sunnuntaina voi juhlia, positiivista!

Muutenkaan alkuviikko ei ollut Sydneyssä paras mahdollinen, markkinat vain viikonloppuisin, parhaat menopaikat auki vain viikonloppuisin (ja mehän niitä kaipasimme) ja sää poikkeuksellisen kylmä, tuulinen ja sateinen.

Maanantaina bongattiin olympiakylä vuodelta 2000. Outo tunne, iso alue, ketään ei missään, ei olympialaisia Suomeen! Tilanne olisi ollut varmaankin toinen, mikäli olisimme tulleet viikonloppuna, tapahtumia tuntui riittävän.

Kaikki Sydneyn nähtävyydet tuli bongattua kiertoajelubussilla, vain rannat jätettiin väliin alle 20 asteen lämpötilassa.

Takaisin Adelaideen, Kenkugurusaarelle koko päivän retkelle ihastelemaan merileijonia ja muita hylkeitä sekä maisemia. Kaarina bongasi koalan tien vieren puusta, minä näin vain kenguruja tien varsilla, ja loppuviikoksi Jyrin mukaan viinilaaksoon ja hiekkarannoille.

Tuli meille Australian kolmas sunnuntai ja jouduimme tippa silmässä lähettämään Jyrin kotiinsa ja mieltä odotti maanantaina 36 tunnin kotimatka haikein mielin.

Reissuun on aina mukava lähteä, kotiintulo on kuitenkin aina mukavampaa, mutta tällä kertaa olisi reissua voinut jatkaa…