Lasia ja julkisia vessoja

Torstaina luentojen jälkeen lensimme äidin ja isän kanssa Adelaidesta Perthiin. Perth on Länsi-Australian pääkaupunki, jossa asuu n. 1,5 miljoonaa asukasta. Jälleen Australian suuruus pääsi yllättämään: Perth on ensimmäinen isompi kaupunki Adelaiden länsipuolella, ja Lentävä Kenguru loikkasi sinne kolme tuntia ja aikaeroa oli 2½ tuntia(normaalisti vain 1½, mutta Länsi-Australia siirtyy kesäaikaan muuta maata myöhemmin).

Lentokentältä nappasimme taksin hotellille. Hotellihuoneemme olisi hyvin voinut oli viihtyisä ja uusi kaksio varustettuna hyvällä keittiöllä ja kahdella kylpyhuoneella. Tuli lähes ikävä Tasmanian reissun majoituksia :) Illalla meni toviksi kävelemään kaupungille, ja keskusta lasisine pilvenpiirtäjineen ja kiiltävän puhtaine katuineen alkoi avautua. Kävimme syömässä korealaisessa BBQ-ravintolassa, jossa pöydän keskellä oli eräänlainen grilli, jossa jokainen sai grillata omat lihansa/katkarapunsa/mustekalansa. Erittäin mielenkiintoinen ja hieno valinta, joskaan ruoka ei maultaan ollut aivan yhtä erinomaista kuin paikka muuten.

Perjantaina matkasimme heti aamusta junalla Fremantleen. Fremantle on yksi Perthin kaupunginosa, joka muistuttaa lähinnä pientä kylää jossain Keski-Euroopassa. Siellä vierailimme vuonna 1850-1991 toimineessa vankilassa, jonka jälkeen oli pakko keventää tunnelmaa suuntaamalla paikallisen pienoispanimon ravintolaan. Loistavaa olutta ja pizzaa meren äärellä, ei lainkaan hullumpaa.


Vankilan käytävät olivat melko suoraan Paosta, tosin sitä kaikki sanovat kaikista vankiloista.


Little Creatures –panimo sai minusta uuden fanin!

Fremantlesta junailimme itsemme takaisin kaupunkiin, jossa kävelimme läpi Yksinäisen Planeetan suositteleman reitin, jonka varrelta bongaili näppärästi kaikki Perthin komeimmat rakennukset ja muut nähtävyydet. Keskusta oli tosiaan täynnä näyttäviä lasisia torneja, joiden ympärillä oli paikoin erittäin kauniita jokimaisemia ja puistoja. Lisäksi kaiken tämän keskellä näki välillä vanhoja kauniita rakennuksia, mutta jopa ne olivat järjestään hyvässä kunnossa. Illalla kävimme vielä katselemassa ”monikulttuurista extravagancaa” jokirannassa, jossa esiteltiin mm. kiinalaista lohikäärmetanssia, flamencoa ja capoeraa. Ihanan kultturellia kaiken kävelyn jälkeen!



Pari otosta Perthin keskustasta sekä näkymät King’s Parkista. Viimeisessä kuvassa kiinalaista lohikäärme- tai leijonatanssia.


Perthissä ei selvästikään pidetä tavallisesta poseeraus-patsaista, vaan kaikki patsaat tuntuvat tekevän jotain.

Lauantaiaamulla olimme järjestetyllä retkellä katselemassa ryhävalaita 20 kilometrin päässä rannikosta. Valaat matkustavat vuotuisella matkallaan tämän paikan ohi, ja parin tunnin kellumisen aikana näimmekin varmaan yli 20 valasta. Kuvaaminen oli ymmärrettävästi aika vaikeaa, mutta voin vakuuttaa että eläimet olivat todellakin isoja ja jotenkin ihanan rauhallisen oloisia.



Ryhävalaita. Ja turisteja. Eri kulmista.

Iltapäivällä kävelin itsekseni kaupungilla jonkin aikaa, jolloin oivalsin Perthin ”takapihan” olevan aivan erinäköinen kuin keskusta. Mitenkään epämiellyttävän näköistä seutu ei ollut, mutta ei tarvinnut kävellä kauaakaan ennen kuin keskustan loisto näkyi vain horisontissa. Kävin myös nopeasti Western Australia Centre of Contemporary Art –museossa, jossa oli pieni näyttely mielenkiintoista nykytaidetta. Illalla kävimme sitten syömässä japanilaisessa ravintolassa, joka taisi olla meille kaikille ensimmäinen kerta. Oma raaka tonnikalani oli aivan loistavaa, jota japanilainen olut kyyditti kivasti. Mutta edelleenkään en näemmä pidä sakesta… Illallisen jälkeen kävimme vielä nopeasti oluella belgialaisessa baarissa.


Reissun toisessa aasialaisessa ravintolassa syömäpuikkojen hallinta alkoi jo vähän sujua.
Toim. huom. Toisen kuvan epäselvyys johtuu kohteen liikkeestä, ei kuvaajan huojunnasta.

Sunnuntaina rauhallisen aamupalan jälkeen kävelimme ympäri keskustaa jonkinasteisen shoppailun merkeissä, kunnes nappasimme bussin lentokentälle. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen että kävin Perthissä lukukauteni aikana. Kaupunki on todellakin hieno, ja huokuu kehitystä. Eikä sinänsä ihme, koska Perthin talous taitaa olla viime vuosina kasvanut nopeinten koko läntisessä maailmassa. Ja joka puolella on julkisia vessoja. Mutta jotenkin kaupungin keskusta oli jopa pompous, eikä sillä todellakaan ollut Melbourneen verrattavaa karismaa.