Äiti ja isä lensivät Perthistä suoraan Sydneyyn, ja näin heidät seuraavan kerran vasta perjantaina. Niinpä vietin melkoisen tavallisen opiskeluviikon, kenties jopa hieman normaalia kiireisemmän kouluhommien suhteen. Maanantai ja tiistai vierähtivät ilman suurempia tapahtumia, mutta keskiviikko olikin sitten varmaan huonoin päivä mitä olen Australiassa kokenut. Aamupäivällä aurinkolasini katosivat/varastettiin kampuksella, ja iltapäivällä minua odotteli kotona kirje Tasmaniasta: sikäläinen liikennepoliisi muisti minua ylinopeussakolla, olin ajanut kuudenkympin alueella kameraan 72 km/h. Piti sitten lentää tänne asti saamaan ensimmäiset sakot mistään!
Torstaina alkoikin sitten onneksi viikon hedonistinen ja huomattavasti mukavampi osuus. Viikoittaisen lentopallon jälkeen kävimme tavalliseen tapaan oluella, ja join elämäni ensimmäisen kokonaisen Guinnes-tuopin. Siinä ei muuten olisi mitään erikoista, mutta jouduin jokin aika sitten perustelemaan olutmakuani tilastotieteen professorille, kun menin kertomaan etten pidä Guinnesista. (Miksi Guinnes on tärkeä tilastotieteessä: http://en.wikipedia.org/wiki/T_statistic) No, eipä tuo vieläkään ihan loistavaa ollut, mutta perin kelvollista kuitenkin.
Perjantaina ajoimme loppupäivästä äidin ja isän kanssa Clare Valleyn viinilaaksoon, jossa yövyimme pienessä historiallisessa Mintarossa. Majapaikkamme oli ilmeisesti entisöity majatalo, ja huoneemme itse asiassa vanhoja hevospilttuita. Illallisella kävimme viereisessä baarissa, joka oli niin perinteinen Australialainen baari kuin voi olla. Ruoka oli rehellistä, ihmiset hyväntuulisia ja viini suorastaan erinomaista. Lauantaina ajelimme sitten itse viinilaakson läpi ja kävimme neljällä viinitilalla reilussa 30-asteen lämmössä. Illalla vanhempani keräsivät pisteitä antamalla minun kutsua kavereita etkoille heidän hotellihuoneeseensa, joka sijaitsi 12. kerroksessa yhdellä Adelaiden pääkaduista. Vielä kun juomaksi oli suomalaista minttuviinaa, oli ilta melkoinen menestys kaikin puolin.
Sunnuntaina ajoimme sitten jonkin matkaa Adelaidesta etelään rantatietä pitkin. Kivoja maisemia, ja kiva ottaa ihan rauhassa vanhempien kanssa. Iltapäivällä ehdin vielä käydä Andren kanssa katsomassa jalkapallo-otteluakin. Adelaiden joukkue selvisi juuri Aasian mestareiden liigan finaaliin Osakaa vastaan, joten täällä on jonkinmoinen buumi päällä. Kotijoukkue voittikin Perthin 2-1, oltuaan 75 minuutin kohdalla vielä maalin tappiolla.
Illalla kävimme vielä äidin ja isän kanssa illallisella ja sen jälkeen oli aika sanoa hyvästit vielä pariksi kuukaudeksi. Vähän tyhjä ja haikea olo kieltämättä oli illalla, kun he kuitenkin olivat Australissa ja tavallaan läsnä pari viikkoa. No, toivottavasti heidän matkansa oli ikimuistoinen, itse olen erittäin iloinen että tulivat käymään!
Torstaina alkoikin sitten onneksi viikon hedonistinen ja huomattavasti mukavampi osuus. Viikoittaisen lentopallon jälkeen kävimme tavalliseen tapaan oluella, ja join elämäni ensimmäisen kokonaisen Guinnes-tuopin. Siinä ei muuten olisi mitään erikoista, mutta jouduin jokin aika sitten perustelemaan olutmakuani tilastotieteen professorille, kun menin kertomaan etten pidä Guinnesista. (Miksi Guinnes on tärkeä tilastotieteessä: http://en.wikipedia.org/wiki/T_statistic) No, eipä tuo vieläkään ihan loistavaa ollut, mutta perin kelvollista kuitenkin.
Perjantaina ajoimme loppupäivästä äidin ja isän kanssa Clare Valleyn viinilaaksoon, jossa yövyimme pienessä historiallisessa Mintarossa. Majapaikkamme oli ilmeisesti entisöity majatalo, ja huoneemme itse asiassa vanhoja hevospilttuita. Illallisella kävimme viereisessä baarissa, joka oli niin perinteinen Australialainen baari kuin voi olla. Ruoka oli rehellistä, ihmiset hyväntuulisia ja viini suorastaan erinomaista. Lauantaina ajelimme sitten itse viinilaakson läpi ja kävimme neljällä viinitilalla reilussa 30-asteen lämmössä. Illalla vanhempani keräsivät pisteitä antamalla minun kutsua kavereita etkoille heidän hotellihuoneeseensa, joka sijaitsi 12. kerroksessa yhdellä Adelaiden pääkaduista. Vielä kun juomaksi oli suomalaista minttuviinaa, oli ilta melkoinen menestys kaikin puolin.
Sunnuntaina ajoimme sitten jonkin matkaa Adelaidesta etelään rantatietä pitkin. Kivoja maisemia, ja kiva ottaa ihan rauhassa vanhempien kanssa. Iltapäivällä ehdin vielä käydä Andren kanssa katsomassa jalkapallo-otteluakin. Adelaiden joukkue selvisi juuri Aasian mestareiden liigan finaaliin Osakaa vastaan, joten täällä on jonkinmoinen buumi päällä. Kotijoukkue voittikin Perthin 2-1, oltuaan 75 minuutin kohdalla vielä maalin tappiolla.
Illalla kävimme vielä äidin ja isän kanssa illallisella ja sen jälkeen oli aika sanoa hyvästit vielä pariksi kuukaudeksi. Vähän tyhjä ja haikea olo kieltämättä oli illalla, kun he kuitenkin olivat Australissa ja tavallaan läsnä pari viikkoa. No, toivottavasti heidän matkansa oli ikimuistoinen, itse olen erittäin iloinen että tulivat käymään!
Posts
No comments:
Post a Comment