Kesän loppu

Jäin sitten lauantaina lopulta keittiöbileisiin, koska saksalaiset toverini eivät osanneet päättää mitä haluavat tehdä. Parempi varmaan näin, hyvä tavata samassa talossa asuvia ihmisiä. Ja ruoka oli aivan uskomatonta! Pöydässä oli mm. kiinalaista, japanilaista, iranilaista, intialaista, venäläistä ja englantilaista osaamista. Ja suomalaista salmiakkia… Kiitokset vain kaikille jotka niitä minulle läksiäisissä antoivat, mutta pakko sanoa ettei niiden menekki ollut kovin suurta. Kauheat paineet tuli kyllä ensi juhliin.

Sunnuntaina olin muutaman saksalaisen kanssa Glenelgissä, joka on tavallaan erillinen pieni kaupunki meren rannalla ja siellä on kesäisin(eli talvisin) kaupungin suurin uimaranta. Kaunis paikka, mutta kenties muistutti hiukan liikaa Kanarian saaria minun makuuni. Mutta eiköhän siellä tule viikonloppuisin vietettyä aikaa jahka kelit lämpenevät, tänään oli ilmeisesti n. 12 astetta lämmintä ja tuuli ihan helkkaristi. Lisäksi ostin lauantaina paistinpannun, jonka lisäksi olin jo ennestään hankkinut yhden yleisveitsen ja kattilan. Kaikista olen pulittanut yhteensä noin 25 dollaria. Kyllä niillä jo joulukuuhun asti pärjää, kenties leikkuulauta pitää vielä investoida. Tänään syömiseni muistuttikin jo hyvin paljon suomalaista kokkailuani. Tosin sen verran mokasin, että menin maistamaan täkäläistä makkaraa suoraan paketista. Muuten hyvää, mutta raakaa.

Kesälomani loppui tänään kun opinnot UniSA:lla alkoivat. Piti herätä puoli seiskalta ja hypätä bussiin vartin yli seitsemän. Karua. Kuin tapahtuman juhlistamiseksi Adelaidessa oli kylmin aamu sitten vuoden 1983, lämpötila oli ilmeisesti noin yhden asteen paikkeilla ja kaupunkia ympäröivän puiston nurmi oli huurteessa. Australiassa! Ja kylmyydestä johtuen luennoitsijan lento oli myöhässä ja luennon piti assistentti, joka höpötti 20 minuuttia käytännön juttuja ja se oli siinä. Mielenkiintoisin anti oli, että saamme tehdä neljä sivua muistiinpanoja tenttiin mukaan otettavaksi, aika jännä systeemi.

Iltapäivällä oli vielä toinenkin luento, jossa oikea luennoitsija oli jo paikalla. Mukavan oloinen professori Kanadasta. Kurssi itsessään vaikuttaa juuri sellaiselta kuin pitäisikin, mutta muut opiskelijat vaikuttavat suurelta osin olevan minua nuorempia, koska kyseessä on ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kurssi. Tuli mieleen melkein lukioajat, mutta ei kyllä millään pahalla tavalla. No, muut kurssit ovatkin jo toisen tai kolmannen vuoden tarjontaa.

Vielä on pakko kertoa paikallisten ruokakauppojen tavoista. Ensinnäkin täällä on ihan keskustassa mukavan hintainen iso ruokakauppa, saisi olla Turussakin. Lisäksi täällä tuntuu koko ajan törmäävän gluteenittomiin tuotteisiin. En tiedä onko silmäni vain harjaantunut vai onko niitä oikeasti täällä Suomeakin paremmin tarjolla. Muuten tarjonta ei hirveästi poikkea Suomesta, mutta vähärasvaisia tuotteita kuvataan päinvastoin kuin kotona – niinpä uusi pika-capuccinoni on 98 prosenttisesti rasvatonta. Täällä myös kassaneiti pakkaa ostokset valmiiksi muovipusseihin, joita tunnutaan tuhlaavan aivan surutta. Omat ostokseni on parhaimmillaan jaettu kolmeen pussiin, vaikka luulisi tämän maan jos jonkin oleva ympäristötietoinen.





Etnisyyttä vaikka muille jakaa


Glenelg auringonlaskun aikoihin