No niin, reissu on sitten vihdoin alkanut. Jotenkin ei oikein missaan vaiheessa oivaltanut, etta nyt sita oikeasti lahdetaan, vaikkakin Helsinki-Vantaalla oli jokseenkin vaikea olo. Mutta nyt tuntuu mukavan turtalta ja epatodelliselta, pahin hermoilu on taka-alalla ja odottelen innolla jatkolentoa.
Istuskelen Naritan elikas Tokion lentokentan Yahoon sponsoroimassa internetkahvilassa jaateeta siemaillen. Tokion kentta ei pettanyt, matkaa kansainvalisen terminaalin paasta paahan on ilmeisesti vajaa kilometri ja paaterminaalista "pieneen" sivuterminaaliin siirrytaan - Japanissa kun ollaan - eraanlaisella metrolla. Kentalla on muun muassa Burberryn ja Cuccin omat myymalat, joten enkohan loyda taalta jonkin kelpo sushi-ateriankin. Pitaa vaan tarkistaa jenin kurssi, ettei tule ihan ryovatyksi. Itse lentoa tanne on pakko hehkuttaa sen verran, etta Japanin-kavijat eivat turhaan ole kehuneet Finnairin konetta. Omalta naytolta vapaavalintaisen ohjelman katsominen nopeuttaa matkaa kummasti(Family Guy toimii aina...).
Matkalla tuli perehdyttya vahan Etela-Australiaan ja Adelaideen. Etela-Australia on ainoa vapaiden siirtolaisten perustama osa Australiaa, ja kaupungin historiassa tarkeassa roolissa ovat niin lampaat, viljely, kaivokset kuin saksalaiset viinimestaritkin. Koko Australian varhaisvaiheet ovat perin mielenkiintoista luettavaa, kyseessa kun oli ehka yksi eniten erilaisten kulttuurien tormaamisia historiassa.
Adelaiden kerrotaan olevan arkkitehtuuriltaan ja muutenkin perin eurooppalainen kaupunki, ja kaupungin kulttuuriantia kehutaan lahes ylettomasti. Lisaksi Etela-Australia on ilmeisesti maailman lahes kuivimman maan kuivin osa-valtio. Eli ei sadetta puoleen vuoteen, ei ainakaan marraskuussa!
(Radiossa soi naemma Eric Claptonin "Wonderful Tonight" jonain plim plom -instumentaaliversiona, jotenkin ei yllata.)
Enaa alle 10 tuntia jatkolentoon. Olisi ehka voinut poistua kentaltakin, mutta ei aika/energia riittanyt siihen etta olisi selvitelly miten tasta paasee keskustaan ja mita siella kannattaa pikavisiitilla tehda. Taidan seuraavaksi etsia jonkin mukavan sopen ja uppoutua Bilbo Baggingsin legendaarisen seikkailun lumoihin, kun kerran itsekin matkustan sormus kaulassa roikkuen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment