Blogalization

Elokuun viimeinen päivä menossa, eilen täällä julistettiin olevan talven viimeinen lauantai. Sen kunniaksi eilen oli myös ensimmäinen perjantai- tai lauantai-ilta, jona en käynyt illalla missään. On ollut koko viikon aika kiire, joka tuntuu jatkuvan seuraavan kolmen viikon ajan. Eli kevät tuo mukanaan valitettavasti myös koulukiireitä, mutta jossain vaiheessa se oli odotettavissakin. No, en silti valita, viime sunnuntaina oli ensimmäistä kertaa niin lämmintä että voimme istuskella paljain jaloin rannalla ja nautiskella auringosta ja opiskelijabudjetin piknikistä. Vinkkinä muille moista aikoville, viinipullon korkki kannattaa kaatumisen varalta pitää rannalla visusti kiinni. Hiekka viinissä ei varsinaisesti paranna sen makua, vaikka tekstuuria lisääkin. Valitettavasti tänä sunnuntaina en ehtinyt tehdä mitään muuta kuin tilastotieteen tehtäviä, pienimuotoinen epätoivo iskenyt parin laskun kanssa.

Eilen olimme vaihtarijärjestön järjestämällä reissulla McLaren Valleyn viinitiloilla. Viinin maistelu oli minulle täysin uusi kokemus. Mukavan sivistynyttä, mutta olin perjantain kestien jäljiltä aivan poikki eikä kelikään ollut yhtä hieno kuin tällä viikolla muina päivinä. No, silti mainio päivä hyvässä seurassa, ja viinitkin olivat erinomaisia, vaikka en aivan täydellisesti omaa kitalakea hyväilevää lajiketta löytänytkään.

Torstaina pelasin elämäni ensimmäisen lentopallo-ottelun parin tunnin treenien päälle. Ihmeellistä miten uudessa lajissa kilpaileminen hermostuttaa, vaikka kyseessä oli vain paikallinen puulaaki-sarja. No, voittoprosenttini on silti täysi sata. Ehkä pitäisi mainita että vastapuolella oli vain viisi pelaajaa eikä pelin taso muutenkaan ollut kovin kummoinen. Todella hauskaa oli silti, väittävät sen olevan kuitenkin tärkeintä. Mutta merkillisen poikki sitä voi olla kolmen tunnin pelaamisen jälkeen, rantalentopallon leppoisuudesta ei tietoakaan.

Sara kirjoitti blogissaan osuvasti australialaisten positiivisuudesta ja elämän pienistä asioista nauttimisesta. Aivan vastaavaa yltiöpositiivisuutta en ole itse nähnyt, vaikka varsin iloisia ja vaivattoman oloisia ihmiset ovatkin. Sen sijaan olen huomannut ainakin täkäläisten olevan myös erittäin ylpeitä kotimaastaan ja kaupungistaan. Ei sinänsä ihme, sillä poliittiselta ilmapiiriltään Adelaide on maan konservatiivisimpia. Mutta jo ensimmäisenä päivänäni täällä taksikuski tuntui kehuvan kaupunkia maasta taivaisiin ja olen pari kertaa törmännyt (ainakin t-paidoissa ja puskuritarroissa) Etelä-Australian lippuun, jonka alla on ollut teksti ”If you don’t like it, leave it!” No, onneksi viihdyn niin hyvin ettei tarvitse moista miettiä.

Kiitokset lukuisista reseptivinkeistä! Lopulta meillä ei kuitenkaan ollutkaan lauantaina keittibileitä, mutta jossain vaiheessa sellaiset varmasti pidetään. Kerron sitten miten suomalaista keittiötä arvostetaan minun luomusteni perusteella.