'Boing' in peace

Viikonloppu vierähti Kengusaarta ihastellessa. Kyseessä on Australian kolmanneksi suurin saari(50 x 150 km), jolla asuu vain 5000 ihmistä. Saari onkin tunnettu lähinnä luonnostaan ja eläimistään, tosin maanviljelyä harjoitetaan myös jonkin verran. Matkaseurana oli kolme saksalaista tyttöä sekä yksi amerikkalainen miekkonen, joiden kanssa olen viettänyt viime aikoina aika paljon aikaa.

Lähdimme matkaan Adelaidesta lauantai-aamuna kuudelta neljän tunnin nukkumisen jälkeen. Matka yhteysalukselle kesti pari tuntia ja matkalla näin ensimmäiset kenguni Australiassa. Kyllä se kestikin. Söpöjä otuksia, etenkin jos niillä on joey elikäs vauvakengu kyydissä. Itse saarella päästyamme hyppäsimme kahdeksan hengen minibussiin oppaamme JP:n kanssa. Tätä ennen kokemukseni matkaoppaista rajoittuu lähinnä Aurinkomatkojen reissuun Kanarian saarille 10 vuotta sitten, ja JP oli - no, hieman erilainen... Saarella bongasimme ensin pari mahtavaa näköalaa, mikä antoi aavistusta saaren luonnon monimuotoisuudesta: hiekkarantoja, korkeita jyrkänteitä suoraan mereen, metsiä ja jopa pieni aavikko. Ja paljon eläimiä. Seuraavaksi suuntasimmekin merileijonakeskukseen, jossa alan ekspertti kertoi meille otusten elämästä. Laiskoja veikkoja, reissaavat kolmisen päivää putkeen merellä ja tulevat sitten rannalle köllimaan ja sulattamaan ruokaa kolmeksi päiväksi.

Sivistävän ja lähes kultturellin merileijonabongailun jälkeen oli hiekkalautailun vuoro Pikku-Saharassa. Periaatteessa tarkoitus on laskea lumilautaa muistuttavalla vehkeellä alas hiekkadyynejä, paljon helpomman näköistä ja kuuloista kuin oikeasti on. Itselläni kesti tosi kauan oivaltaa oikea tasapaino, ja silloinkin meno oli parhaimmillaankin epävarmaa. Hauskaa oli silti, aurinko paistoi ja ihmiset olivat iloisia joskin joka paikka täynnä hiekkaa.

Iltapäivällä reissasimme hiukan ympäriinsä, näimme paljon lisää kenguja ja komeita maisemia. Kun aurinko oli laskenut, menimme seuraamaan minipingviinien maihinnousua. 30-40 cm:n kokoiset pingviinit viettävät koko päivän merellä kalastaen, ja nousevat vedestä vasta kun on aivan pimeää välttääkseen saalistajia. Erittäin varovaisia otuksia, niillä näytti olevan erikseen jopa tiedustelujoukot. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli melko mystinen, oli täysin pimeää ja hiljaista. Sen jälkeen matka majapaikkaan pimeillä tyhjillä teillä hyvän musiikin pauhatessa sai paatuneimmankin mielen herkistelemään… Valitettavasti ajoimme matkalla wallabeen, eli pienen kengurun yli.

Majapaikkamme oli eräänlainen leirikeskus, jossa oli muutama iso makuuhuone, olohuone ja ulkona grillikatos ja ruokapöydät. Grillikatos täällä on sitten vähän eri asia kuin Suomessa, kuten kuvista näkyy. Ilta meni kivasti rupatellessa ja didgeridoota ”soitellen”. Seuraavana aamuna(pannukakkujen jälkeen) ajoimme koalapuistoon tarkkailemaan sen asukkeja. Sööttejä mutta ilmeisen ilkeitä otuksia. Sen siitä saa kun ravinto koostuu pelkästään myrkyllisestä eukalyptuksesta. Drugs just don’t work. Sen jälkeen kävimme vielä katselemassa Huomionarvoisia Kiviä(englanniksi Remarkable Rocks, oikeasti), jotka olivat käytännössä jännän muotoisia vulkaanisia kiviä hienossa paikassa, ja vielä ihailemassa hylkeitä Seal Bayssa.

Takaisin Adelaideen tulimme illalla kahdeksan maissa, tosin kello olisi voinut olla jo kaksitoista. Kumma mitä vähä uni ja ulkoilma tekee ihmiselle. No, upea reissu joka tapauksessa, tuntui oikeasti siltä että on Australiassa kun ei nähnyt vain kaupunkia ympärillään. Tänään pitikin sitten mönkiä sängystä puoli seitsemältä, melko paha univelka niskassa. No, tänään saa onneksi ottaa illan erittäin rauhassa.

P.S. Näin tänään sellaisen elokuvista tutun pojan, joka ajoi pyörällä pitkin lähiön katuja ja heitteli ihmisten pihoille sanomalehtiä. En tiennyt moisia vielä olevan. Pitäisiköhän hakea töitä?