A Fortnight

Olen ollut reissussa jo kaksi viikkoa, tuntuu toisaalta pitkältä ajalta ja toisaalta tuntuu kuin olisin saapunut edellispäivänä. Eilen oli vaihtareiden baarikierroksen vuoro, joka alkoi samasta baarista mihin suuntasin ensimmäisenä iltanani täällä. Olo oli jokseenkin erilainen, huomattavasti luottavaisempi. Ilta jäi lopulta melko lyhyeksi, mutta oli kyllä kivaa. Yöksi pääsin yhden kaverin sohvalle, mistä sitten heräsin nälkääni kahdeksan maissa ja hipsin hiljaa kotia kohti(varoitin tästä taipumuksestani kyllä illalla). Oli melko epätodellinen olo kävellessä pitkin tyhjiä lähes tyhjiä katuja tihkusateessa. Mutta jollain tavalla olo oli mitä rauhallisin, sillä jokseenkin vapaata elämää odotinkin täällä eläväni.

Yliopisto alkoi maanantaina, kuten jo kirjoittelinkin. Tuntuu aivan uskomattoman hyvältä opiskella välillä jotain muuta kuin lääketiedettä, etenkin kun kurssit ehkä yhtä lukuun ottamatta vaikuttavat aidosti mielenkiintoisilta. Lisäksi luennoitsijat/kurssien järjestäjät tuntuvat panostavan kursseihinsa täällä enemmän kuin meidän lääkiksessä, ehkä siksi että täällä kurssista vastaa aina yksi henkilö. Itse opiskelu eroaa jonkin verran Suomesta, sillä kuten olin kuullutkin täällä tehdään paljon esseitä ja muita kirjoitelmia. Lisäksi käytännön tehtäviä tuntuu olevan ainakin valitsemillani kursseilla aika paljon. Esimerkiksi kognitiivisen psykologian kurssilla teemme joka viikko jonkin klassisen psykologisen testin tietokoneella ja kurssin kirjoitelmana laadimme tutkimusraportin kännykkään puhumisen vaikutuksesta ajokykyyn. Voi olla aika haastava tehtävä, koska rakenteen pitää olla sama kuin tieteellisissä artikkeleissa ja lähteinä vähintään 20 alkuperäisartikkelia alan lehdistä.

Tällä viikolla ei oikein ollut vielä varsinaisesti mitään tekemistä opiskeluun liittyen, mutta veikkaan että kun kaikki kurssit ovat alkaneet ja kaikkien kirjoitelmien tehtävänannot selvät, saa täälläkin ihan kivasti hommia tehdä.

Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa yliopiston kuntosalilla. Sen verran amerikkalainen kulttuuri on rantautunut tännekin, että ennen kuin sain liittyä jäseneksi minun oli täytettävä lomake, joka muistutti lähinnä kandin sisätautianemneesia(”Onko suvussasi ollut sydänperäisiä kuolemia ennen 55-vuoden ikää?”). Lisäksi mittasivat verenpaineeni, itse asiassa kahdestikin kun ensin yläpaine oli kaikesta kävelystä yms. liian korkea. No, läpäisin testin kuitenkin lopulta ja pääsin treenaamaan. Sali on lähinnä Kupittaan ja Paraisten salien sekoitus, laitteita ja tankoja on tarpeeksi, mutta mikään ei ole aivan uutta. Kelpaa minulle toki enemmän kuin hyvin.

Vielä pieni yksityiskohta Adelaiden elintarvikekaupasta. Täällä myydään kaikki alkoholijuomat viinakaupoissa(engl. bottle store). Hienoa on se, että täällä nekin voivat pitää loppuunmyyntejä. Satuin eilen kävelemään yhden moisen kaupan ohi, joka oli lopettamassa toimintaa ja kaikki piti saada myytyä. Sisällä oli hyllyjä otsikolla ”Kaikki viinit tästä hyllystä 6 AUD”. Poistun iloisena pari paikallista punaviinipulloa rikkaampana.

Tänään illalla suuntana on varmaankin kotibileet Pohjois-Adelaidessa. Sitä ennen pitäisi ehkä käydä keskustassa metsästämässä radiota kirpputorilta. Tänään illalla otan kyllä taksin kotiin, niin kivaa kuin sohvalla nukkuminen onkin, niin kyllä yksi yö viikonlopussa taitaa riittää.

P.S. Olin aivan väärässä sateiden suhteen, tällä viikolla on satanut neljänä päivänä kastaen mm. ulkona kuivuneet pyykkini. No, lokakuussa täällä ei sada.


Matthias and Jyri - The Northern Vikings