Blogalization

Elokuun viimeinen päivä menossa, eilen täällä julistettiin olevan talven viimeinen lauantai. Sen kunniaksi eilen oli myös ensimmäinen perjantai- tai lauantai-ilta, jona en käynyt illalla missään. On ollut koko viikon aika kiire, joka tuntuu jatkuvan seuraavan kolmen viikon ajan. Eli kevät tuo mukanaan valitettavasti myös koulukiireitä, mutta jossain vaiheessa se oli odotettavissakin. No, en silti valita, viime sunnuntaina oli ensimmäistä kertaa niin lämmintä että voimme istuskella paljain jaloin rannalla ja nautiskella auringosta ja opiskelijabudjetin piknikistä. Vinkkinä muille moista aikoville, viinipullon korkki kannattaa kaatumisen varalta pitää rannalla visusti kiinni. Hiekka viinissä ei varsinaisesti paranna sen makua, vaikka tekstuuria lisääkin. Valitettavasti tänä sunnuntaina en ehtinyt tehdä mitään muuta kuin tilastotieteen tehtäviä, pienimuotoinen epätoivo iskenyt parin laskun kanssa.

Eilen olimme vaihtarijärjestön järjestämällä reissulla McLaren Valleyn viinitiloilla. Viinin maistelu oli minulle täysin uusi kokemus. Mukavan sivistynyttä, mutta olin perjantain kestien jäljiltä aivan poikki eikä kelikään ollut yhtä hieno kuin tällä viikolla muina päivinä. No, silti mainio päivä hyvässä seurassa, ja viinitkin olivat erinomaisia, vaikka en aivan täydellisesti omaa kitalakea hyväilevää lajiketta löytänytkään.

Torstaina pelasin elämäni ensimmäisen lentopallo-ottelun parin tunnin treenien päälle. Ihmeellistä miten uudessa lajissa kilpaileminen hermostuttaa, vaikka kyseessä oli vain paikallinen puulaaki-sarja. No, voittoprosenttini on silti täysi sata. Ehkä pitäisi mainita että vastapuolella oli vain viisi pelaajaa eikä pelin taso muutenkaan ollut kovin kummoinen. Todella hauskaa oli silti, väittävät sen olevan kuitenkin tärkeintä. Mutta merkillisen poikki sitä voi olla kolmen tunnin pelaamisen jälkeen, rantalentopallon leppoisuudesta ei tietoakaan.

Sara kirjoitti blogissaan osuvasti australialaisten positiivisuudesta ja elämän pienistä asioista nauttimisesta. Aivan vastaavaa yltiöpositiivisuutta en ole itse nähnyt, vaikka varsin iloisia ja vaivattoman oloisia ihmiset ovatkin. Sen sijaan olen huomannut ainakin täkäläisten olevan myös erittäin ylpeitä kotimaastaan ja kaupungistaan. Ei sinänsä ihme, sillä poliittiselta ilmapiiriltään Adelaide on maan konservatiivisimpia. Mutta jo ensimmäisenä päivänäni täällä taksikuski tuntui kehuvan kaupunkia maasta taivaisiin ja olen pari kertaa törmännyt (ainakin t-paidoissa ja puskuritarroissa) Etelä-Australian lippuun, jonka alla on ollut teksti ”If you don’t like it, leave it!” No, onneksi viihdyn niin hyvin ettei tarvitse moista miettiä.

Kiitokset lukuisista reseptivinkeistä! Lopulta meillä ei kuitenkaan ollutkaan lauantaina keittibileitä, mutta jossain vaiheessa sellaiset varmasti pidetään. Kerron sitten miten suomalaista keittiötä arvostetaan minun luomusteni perusteella.

Pimp my laptop

Ihan ensin valtava kiitos Suomesta saapuneista synttärilahjoista ja onnitteluista! Läppäripussukka on ehkä hienoin mitä olen koskaan nähnyt, kyllä konetta nyt kelpaa kantaa kampukselle. Oltiin keskiviikkona kavereiden kanssa illallisella synttäreideni kunniaksi seafood-ravintolassa, ja nyt olen maistanut Etelä-Australian suosituinta kalaa(muistaakseni sitä kutsuttiin whiteyksi). Kävimme lisäksi jälkiruoalla aasialaisessa jälkiruokaravintolassa, oma tofu-vanukkaani oli erinomaista.

Muuten on ollut ensimmäinen vähän nihkeämpi viikko. Oli vähän ongelmia tällä viikolla alkaneen psykologian kurssin kanssa ja muutenkin mieli vähän apea. Tiedä sitten johtuiko se ikäkriisistä, rahan kulumisesta vai mistä, mutta torstaina muistin taas että olen täällä vaihto-opiskelemassa enkä opiskelemassa, ja homma alkoi taas luistaa.

Parin viikon kevätloma alkaa neljän viikon kuluttua. Silloin matkustamme aluksi kolme päivää bussilla kohti Melbournea Great Ocean Roadia pitkin ja olen Melbournessa maanantai-illasta perjantaiaamuun. Perjantaina lennämme sitten Tasmaniaan, jossa olemme viisi päivää. Sen jälkeen suunnitelmat ovat vielä vähän auki, pitää vähän pohtia budjettia ja mitä tulee nähtyä joulukuussa.

En tiedä onko prepaid-liittymissä Suomessa yhtä sekava systeemi kuin täällä, mutta itse olen vieläkin vähän pihalla sen kanssa. 20 dollarilla saa puheaikaa 20 dollarin edestä, jonka voi käyttää kahden kuukauden aikana. Mutta jos maksaa 29 dollaria, saa puheaikaa 150 dollarin edestä, jonka voi käyttää yhden kuukauden aikana! Jotenkin olen tottunut Suomessa siihen että euro = euro = €.

Oli eilen keittiössä vähän tukala keskustelu, kun juttelin yhden vähän vanhemman kiinalaisen naisen kanssa Pekingin kisoista. Keskustelu kääntyi muun maailman kritiikkiin Kiinaa kohtaan, ja hän tietysti puolusti omaa maataan ja kertoi että media antaa tilanteesta väritetyn kuvan. Siinä on vähän ikävä mennä puhumaan Tiibetistä tai siitä että kiinalaista mediaa(ainakin länsimaisen median mukaan) hallitsee keskushallitus melko yksinvaltaisesti. Jotenkin kuvasti vain hyvin sitä, kuinka vähän sitä oikeasti tietää maailman menosta ja kuinka harvoihin lähteisiin vähäkin tieto perustuu. Totuudesta minulla ei ole käsitystä tässä asiassa.

Vielä pyyntö kaikille naispuolisille lukijoille ja miksei miehillekin. Meillä on mahdollisesti ensi lauantaina jälleen keittiöbileet, joihin jokaisen pitäisi kokata jotain herkkuja omasta maastaan. Itselläni ei oikein ole mitään hyviä reseptejä taskussa, joten voisitteko kirjoitella moisia kommentteihin..? Voi olla oikeaa ruokaa tai jälkiruokaa. Ja ottakaa huomioon, että käytössä on vain kattila, paistinpannu, hella ja mikro. Ei siis uunia.

Taidan mennä keittämään itselleni toisen kupin kahvia(eilinen baarikierros vähän väsyttää, vaikka olinkin kotona varsin aikaisin). Olen rakastunut paikallisen Prisman pikakahviin. Sitten pitääkin tehdä vähän kouluhommia ja myöhemmin voisi käydä lenkillä, olen ollut tällä viikolla vähän laiska.

'Boing' in peace

Viikonloppu vierähti Kengusaarta ihastellessa. Kyseessä on Australian kolmanneksi suurin saari(50 x 150 km), jolla asuu vain 5000 ihmistä. Saari onkin tunnettu lähinnä luonnostaan ja eläimistään, tosin maanviljelyä harjoitetaan myös jonkin verran. Matkaseurana oli kolme saksalaista tyttöä sekä yksi amerikkalainen miekkonen, joiden kanssa olen viettänyt viime aikoina aika paljon aikaa.

Lähdimme matkaan Adelaidesta lauantai-aamuna kuudelta neljän tunnin nukkumisen jälkeen. Matka yhteysalukselle kesti pari tuntia ja matkalla näin ensimmäiset kenguni Australiassa. Kyllä se kestikin. Söpöjä otuksia, etenkin jos niillä on joey elikäs vauvakengu kyydissä. Itse saarella päästyamme hyppäsimme kahdeksan hengen minibussiin oppaamme JP:n kanssa. Tätä ennen kokemukseni matkaoppaista rajoittuu lähinnä Aurinkomatkojen reissuun Kanarian saarille 10 vuotta sitten, ja JP oli - no, hieman erilainen... Saarella bongasimme ensin pari mahtavaa näköalaa, mikä antoi aavistusta saaren luonnon monimuotoisuudesta: hiekkarantoja, korkeita jyrkänteitä suoraan mereen, metsiä ja jopa pieni aavikko. Ja paljon eläimiä. Seuraavaksi suuntasimmekin merileijonakeskukseen, jossa alan ekspertti kertoi meille otusten elämästä. Laiskoja veikkoja, reissaavat kolmisen päivää putkeen merellä ja tulevat sitten rannalle köllimaan ja sulattamaan ruokaa kolmeksi päiväksi.

Sivistävän ja lähes kultturellin merileijonabongailun jälkeen oli hiekkalautailun vuoro Pikku-Saharassa. Periaatteessa tarkoitus on laskea lumilautaa muistuttavalla vehkeellä alas hiekkadyynejä, paljon helpomman näköistä ja kuuloista kuin oikeasti on. Itselläni kesti tosi kauan oivaltaa oikea tasapaino, ja silloinkin meno oli parhaimmillaankin epävarmaa. Hauskaa oli silti, aurinko paistoi ja ihmiset olivat iloisia joskin joka paikka täynnä hiekkaa.

Iltapäivällä reissasimme hiukan ympäriinsä, näimme paljon lisää kenguja ja komeita maisemia. Kun aurinko oli laskenut, menimme seuraamaan minipingviinien maihinnousua. 30-40 cm:n kokoiset pingviinit viettävät koko päivän merellä kalastaen, ja nousevat vedestä vasta kun on aivan pimeää välttääkseen saalistajia. Erittäin varovaisia otuksia, niillä näytti olevan erikseen jopa tiedustelujoukot. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli melko mystinen, oli täysin pimeää ja hiljaista. Sen jälkeen matka majapaikkaan pimeillä tyhjillä teillä hyvän musiikin pauhatessa sai paatuneimmankin mielen herkistelemään… Valitettavasti ajoimme matkalla wallabeen, eli pienen kengurun yli.

Majapaikkamme oli eräänlainen leirikeskus, jossa oli muutama iso makuuhuone, olohuone ja ulkona grillikatos ja ruokapöydät. Grillikatos täällä on sitten vähän eri asia kuin Suomessa, kuten kuvista näkyy. Ilta meni kivasti rupatellessa ja didgeridoota ”soitellen”. Seuraavana aamuna(pannukakkujen jälkeen) ajoimme koalapuistoon tarkkailemaan sen asukkeja. Sööttejä mutta ilmeisen ilkeitä otuksia. Sen siitä saa kun ravinto koostuu pelkästään myrkyllisestä eukalyptuksesta. Drugs just don’t work. Sen jälkeen kävimme vielä katselemassa Huomionarvoisia Kiviä(englanniksi Remarkable Rocks, oikeasti), jotka olivat käytännössä jännän muotoisia vulkaanisia kiviä hienossa paikassa, ja vielä ihailemassa hylkeitä Seal Bayssa.

Takaisin Adelaideen tulimme illalla kahdeksan maissa, tosin kello olisi voinut olla jo kaksitoista. Kumma mitä vähä uni ja ulkoilma tekee ihmiselle. No, upea reissu joka tapauksessa, tuntui oikeasti siltä että on Australiassa kun ei nähnyt vain kaupunkia ympärillään. Tänään pitikin sitten mönkiä sängystä puoli seitsemältä, melko paha univelka niskassa. No, tänään saa onneksi ottaa illan erittäin rauhassa.

P.S. Näin tänään sellaisen elokuvista tutun pojan, joka ajoi pyörällä pitkin lähiön katuja ja heitteli ihmisten pihoille sanomalehtiä. En tiennyt moisia vielä olevan. Pitäisiköhän hakea töitä?


Sen verran heikkoon kuntoon olen päässyt, ettei hyppyni aikana ehdi edes ottaa kuvia


Koalat ovat niin ilkeitä otuksia etteivät oikein edes suostu kuvaan


Merileijonat sen sijaan olivat linssinkin edessä lutuisia


Photoshop-vahinko, mutta tunnelma oli oikeasti siisti


Puolipakollinen ryhmäkuva. Mutta tausta on komea


Stuartilla oli homma hallussa vielä puoli sekuntia sitten

Pähkinöitä

Nyt Annakin on lähtenyt reissuunsa ja selvinnyt turvallisesti hotelliinsa New Yorkissa. Lento ja hotelliin selviytyminen oli mennyt hyvin, Annaa ei oltu edes pidetty terroristina(USA:n turvallisuuskoneisto lipsuu), mutta melkoinen jetlag taitaa vielä painaa. Lisää Annan seikkailuista voi jatkossa lukea Annan blogista(http://annaialbanyny.blogspot.com/)

Mä taidan olla lopullisesti kotiutunut tänne, sillä olin tänään ensimmäistä kertaa Australiassa huonolla tuulella. Lähdin kotoa kauhealla kiireellä ehtiäkseni bussiin, joka oli sitten myöhässä sen verran että näin jatkobussin takavalot, minkä vuoksi jouduin kävelemään jonkin matkaa sateessa ja kastuin. Mutta muuten viikko on mennyt hyvin ja etenkin hyvin nopeasti. Olen ollut melko tehokas opiskelujen suhteen. Koska ensi viikolla mulla alkaa viiden viikon intensiivikurssi psykologiassa, olen yrittänyt saada hommia alta pois. Ehdin kuitenkin tiistaina oluselle asuntolan muiden tyyppien kanssa ja eilen olin taas pelailemassa lentopalloa. Eilen treenien jälkeen Jenny oli kokkaillut isohkolle porukalle illallista, joten sain sushia toisen kerran elämässäni. Voisin tottua olemaan mielettömän ystävällisten ihmisten ympäröimä.

Muita viikon kohokohtia ovat olleet uudet löydöt asuntolasta. Meillä on näemmä myös tv-huone, joten olen ehtinyt hiukan katsella olympialaisiakin. Tosin näyttävät täällä vain uintia ja muita lajeja, joissa aussit ovat hyviä. Tänään alkaa yleisurheilu, kenties sitä tulee katsottua enemmänkin. Mutta ehdottomasti suurempi oivallus oli, että minulla on huoneessani lämmitys! Yhtenä iltana Maggie kertoi bussipysäkillä pitäneensä lämmitintä päällä koko päivän huoneessaan. En tiennyt että ilmastointilaitteissa on lämmitysvaihtoehto, joten palelin kolme viikkoa vaikka sänkyni päällä on koko ajan ollut ihana lämmön lähde. Jyri, maailmanmatkaaja todellakin!

Viikonlopuksi lähden Kengurusaarelle, kuten jo viimeksi kirjoitinkin. Lupaan että reissun jälkeen lisään pitkästä aikaa kuvia. Sitä ennen alla muutama pulma perjantaita piristämään.
Ensin ote matikan kurssin laskareista:
An electronic fuse is produced by five production lines in a manufacturing operation. The fuses are costly, are quite reliable, and are shipped to suppliers in 100-unit lots. Because testing is destructive, most buyers of the fuses test only a small number of fuses before deciding to accept or reject lots of incoming fuses. All ¯ve production lines produce fuses at the same rate and normally produce only 2% detective fuses, which are dispersed randomly in the output. Unfortunately, production line 1 su®ered mechanical difficulty and produced 10% defective fuses during the month of March. This situation became known to the manufacturer after the fuses had been shipped. A customer received a lot produced in March and tested four fuses. Two failed. What is the probability that the defective lot was produced on line 1? What is the probability that the defective lot came from one of the four other lines?

Ja alla vielä kuva psykologian kirjasta. Löydätkö 12 kasvot? Itse löysin ehkä kahdeksat.

The forest has eyes (Dev Doolittle, 1985)

Possible Hail

Viikko on jotenkin vilahtanut vallan mahdottoman nopeasti. Johtuu kenties siitä, että on oikeasti pitänyt aloittaa tehdä hommia opiskelun suhteen. Etenkin kognitiivisen psykologian tutkimusraportti vähän kuumottaa, mutta kyllä sekin alkaa hiljalleen aueta. Edelleen opiskelu tuntuu jotenkin motivoivammalta kuin Turussa, tiedä sitten johtuuko uutuudenviehätyksestä vai oikeasti paremmasta opetuksen laadusta.

Viime lauantain kotibileet olivat ehdottomasti isoimmat ja panostetuimmat, joissa olen koskaan vieraillut. Vieläkään en tiedä kenen luona ne olivat, mikä ei sinänsä ole ihme, kun ihmisiä oli paikalla helposti 150 ihmistä. Jotain määrästä kertoo sekin, että kun kotona kerroin meneväni sinne, sanoi Maggie(ks. alla) olevansa myös menossa. Ja Maggie siis opiskelee University of Adelaidessa… Bileet pidettiin valtavassa talossa, jossa ilmeisesti asuu kuusi opiskelijaa. Kesteissä oli merirosvoteema(josta valitettavasti kuulin noin vartti ennen lähtöä), ja paikka oli koristeltu palmunoksilla yms. Lisäksi järjestäjät olivat hommanneet paikalle DJ:n, savukoneen ja strobo-valot.

Kävin torstaina Adelaide University Volley Ball Clubin harjoituksissa. Siellä käy kolme muutakin tyyppiä meidän asuntolalta. Oli kyllä todella kivaa. Yllättäen kyse ei ollutkaan pelkästä pelailusta, vaan porukkaa jaettiin kolmeen eri tasoryhmään ja meidän keskivertojen ryhmä teki mm. erilaisia tekniikka- ja liikkumisharjoituksia. Ja valmentaja laittoi meidät juoksemaan jos mokasimme, siistiä! Tuli vanhat jalkapalloajat mieleen, tosin ilman kitkaa valmentajan ja muiden pelaajien kanssa. Tuli kyllä sormien nivelet erittäin kipeiksi, mutta luulen silti että alan käydä treeneissä joka viikko. Ensi kesänä osaan ehkä beachillakin pelata hiukan.

Koska tällä viikolla ei ole tapahtunut kovasti mitään kovin jännää, niin voisin esitellä muutaman tyypin meidän asuntolalta:

JUN: Kenties Japanin ystävällisin ihminen. Jun on opiskellut käsittääkseni kansainvälistä politiikkaa ja markkinointia, ja on nyt täällä opiskellut vuoden alusta englantia. Mies on myös ilmeisesti aivan käsittämätön ohjelmoinnija, mustan vyön karateka, erinomaisen japanilaisen ruuan kokki sekä lentopallokone(huolimatta 170 sentin pituudestaan). Lisäksi Jun on asunut lapsena Suomessa, ja kenties siitä johtuen pitää salmiakista ja on pelannut jääkiekkoakin.
JENNY: Jenny tulee Hongkongista ja opiskelee markkinointia. Viime sunnuntaina Jenny koputti yllättäen oveeni ja tarjosi kiinalaista chop suey –tyylistä ruokaa, joka oli aivan käsittämättömän hyvää. Sen lisäksi Jenny aina illallisessa kehottaa maistamaan kiinalaista ruokaansa, joka on järjestään loistavaa. Ja torstaina Jenny toi huoneeseeni palan banaani-pähkinäkakkua. Kohtuu herttaista, eihän laiha poika saa entisestään laihtua. MMSE arvostaa.
MAGGIE: Brittityttö Maggie on käsittääkseni ainoa eurooppalainen talossa minun lisäkseni ja opiskelee ympäristötieteitä University of Adelaidessa vuoden verran.
”PAPA”: Papan oikeaa nimeä en nyt muista. Joka tapauksessa hän on pakistanilainen genetiikan tutkija. Ilmeisesti perin kovakin sellainen tai ainakin kiireinen, sillä hän tulee töistä aina noin kahdeksan maissa(ja kyllä Jere, hän aloittaa jo aamulla).

Käytin tällä viikolla aika tukun rahaa matkojen varaamiseen. Sen enempää enää niistä nyt kerro, onpa sitten myöhemminkin kerrottavaa. Ensi viikonloppuna lähden kuitenkin Kangaroo Islandille, josta pitäisi saada otettua paljon uusia kuvia.

P.S. Edelleenkään sää ei oikein suosi, katsokaa vaikka viikon ennustetta
Sunday A few showers. Possible hail. Min 6 Max 13
Monday Shower or two. Min 7 Max 14
Tuesday A few showers. Min 7 Max 14
Wednesday Shower or two. Min 7 Max 13
Thursday Shower or two. Min 8 Max 14
Friday Shower or two. Min 5 Max 14

A Fortnight

Olen ollut reissussa jo kaksi viikkoa, tuntuu toisaalta pitkältä ajalta ja toisaalta tuntuu kuin olisin saapunut edellispäivänä. Eilen oli vaihtareiden baarikierroksen vuoro, joka alkoi samasta baarista mihin suuntasin ensimmäisenä iltanani täällä. Olo oli jokseenkin erilainen, huomattavasti luottavaisempi. Ilta jäi lopulta melko lyhyeksi, mutta oli kyllä kivaa. Yöksi pääsin yhden kaverin sohvalle, mistä sitten heräsin nälkääni kahdeksan maissa ja hipsin hiljaa kotia kohti(varoitin tästä taipumuksestani kyllä illalla). Oli melko epätodellinen olo kävellessä pitkin tyhjiä lähes tyhjiä katuja tihkusateessa. Mutta jollain tavalla olo oli mitä rauhallisin, sillä jokseenkin vapaata elämää odotinkin täällä eläväni.

Yliopisto alkoi maanantaina, kuten jo kirjoittelinkin. Tuntuu aivan uskomattoman hyvältä opiskella välillä jotain muuta kuin lääketiedettä, etenkin kun kurssit ehkä yhtä lukuun ottamatta vaikuttavat aidosti mielenkiintoisilta. Lisäksi luennoitsijat/kurssien järjestäjät tuntuvat panostavan kursseihinsa täällä enemmän kuin meidän lääkiksessä, ehkä siksi että täällä kurssista vastaa aina yksi henkilö. Itse opiskelu eroaa jonkin verran Suomesta, sillä kuten olin kuullutkin täällä tehdään paljon esseitä ja muita kirjoitelmia. Lisäksi käytännön tehtäviä tuntuu olevan ainakin valitsemillani kursseilla aika paljon. Esimerkiksi kognitiivisen psykologian kurssilla teemme joka viikko jonkin klassisen psykologisen testin tietokoneella ja kurssin kirjoitelmana laadimme tutkimusraportin kännykkään puhumisen vaikutuksesta ajokykyyn. Voi olla aika haastava tehtävä, koska rakenteen pitää olla sama kuin tieteellisissä artikkeleissa ja lähteinä vähintään 20 alkuperäisartikkelia alan lehdistä.

Tällä viikolla ei oikein ollut vielä varsinaisesti mitään tekemistä opiskeluun liittyen, mutta veikkaan että kun kaikki kurssit ovat alkaneet ja kaikkien kirjoitelmien tehtävänannot selvät, saa täälläkin ihan kivasti hommia tehdä.

Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa yliopiston kuntosalilla. Sen verran amerikkalainen kulttuuri on rantautunut tännekin, että ennen kuin sain liittyä jäseneksi minun oli täytettävä lomake, joka muistutti lähinnä kandin sisätautianemneesia(”Onko suvussasi ollut sydänperäisiä kuolemia ennen 55-vuoden ikää?”). Lisäksi mittasivat verenpaineeni, itse asiassa kahdestikin kun ensin yläpaine oli kaikesta kävelystä yms. liian korkea. No, läpäisin testin kuitenkin lopulta ja pääsin treenaamaan. Sali on lähinnä Kupittaan ja Paraisten salien sekoitus, laitteita ja tankoja on tarpeeksi, mutta mikään ei ole aivan uutta. Kelpaa minulle toki enemmän kuin hyvin.

Vielä pieni yksityiskohta Adelaiden elintarvikekaupasta. Täällä myydään kaikki alkoholijuomat viinakaupoissa(engl. bottle store). Hienoa on se, että täällä nekin voivat pitää loppuunmyyntejä. Satuin eilen kävelemään yhden moisen kaupan ohi, joka oli lopettamassa toimintaa ja kaikki piti saada myytyä. Sisällä oli hyllyjä otsikolla ”Kaikki viinit tästä hyllystä 6 AUD”. Poistun iloisena pari paikallista punaviinipulloa rikkaampana.

Tänään illalla suuntana on varmaankin kotibileet Pohjois-Adelaidessa. Sitä ennen pitäisi ehkä käydä keskustassa metsästämässä radiota kirpputorilta. Tänään illalla otan kyllä taksin kotiin, niin kivaa kuin sohvalla nukkuminen onkin, niin kyllä yksi yö viikonlopussa taitaa riittää.

P.S. Olin aivan väärässä sateiden suhteen, tällä viikolla on satanut neljänä päivänä kastaen mm. ulkona kuivuneet pyykkini. No, lokakuussa täällä ei sada.


Matthias and Jyri - The Northern Vikings

Adelaide – 23 minuutin kaupunki

Nyt kun olen pari viikkoa laahustanut Adelaiden katuja, voisin yrittää jotenkin kuvailla sitä. Kuten Sara kommentoi aikaisempaa tekstiä, pääsee Adelaidessa mihin tahansa 20 minuutissa, mutta minun on lisättävä siihen tuo kolme minuuttia, koska bussit ovat aina vähintään sen verran myöhässä. Lisäksi olen kuullut Adelaidea kuvattavan Melbournen pienemmäksi versioksi(så Sara kan sluta läsa nu). Kaupungissa asuu siis noin 1,1 miljoonaa ihmistä ja tämä on Etelä-Australian osavaltion pääkaupunki. Kaupungin keskusta on pari kilometriä kanttiinsa oleva neliö, jota rajaavat Pohjois-, Itä-, Etelä- ja Länsi-Terassit. Näistä Pohjois-Terassilla sijaitsee paljon historiallisia rakennuksia ja kolmen kampusta. Kaupungin keskellä on Victoria Square, joka muodostaa käytännössä keskustaan ison liikenneympyrän. Aukiolta pohjoiseen lähtee pääkatu King William Street, jonka varrella on mm. pankkien kontrroreita. King Williamin poikkikaduilta löytyy kaupungin suurin ostoskatu sekä katu, jolla suuri osa baareista ja klubeista sijaitsee.

Kaupungin ja etenkin sen keskustan yleisilmettä kuvaisin Helsingin ja Lissabonin sekoitukseksi. Kadut ovat melko leveitä ja täysin suoria, mutta rakennukset ovat vaaleampia ja muutenkin enemmän Etelä-Eurooppa kuin Suomea muistuttavia.

Keskustaa ympäröi joka puolella puistoalue(engl. Parklands) ja keskustan pohjoispuolitse virtaa Torrens-joki. Puistoalueet on pitkälti valjastettu jalkapallo tai krikettikentiksi, mutta osa alueista on kunnon puistoa. Puistojen ulkopuolelta alkavat lähiöt, joita täällä tosiaan riittää. Keskustasta lähtee kaikkiin suuntiin muutama isompi tie, joiden varret ovat pitkälle täynnä pieni kauppoja yms. sellaista. Näiden isompien teiden välissä on tiukkaan ruutukaava rakennettu tiheästi matalia omakotitaloja, kerrostaloja ei tosiaan keskustan ulkopuolella oikeasti juuri näe. Tästä johtuen pihat ovat pieniä ja talojen välit vain noin pari metriä. Eli Suomen maankäytössä on vielä tehostamisen varaa. Oma lähiöni on ilmeisen hyvää ja rikasta seutua, ja aivan naapurissa on käsittääkseni aivovammakeskus. Pitää yrittää saada järjestettyä jonkinlainen esittelykierros jossain välissä. Alla vielä muutamia kuvia, jotka kenties kuvaavat kaupunkia sepustuksiani paremmin.


King William Street sateessa ja auringonpaisteessa


Osa Victoria Squaren suihkulähteestä


Hindley Street - baarien ja klubien kokoontumispaikka


Possuja ostoskadulla


Tämän tavallisemmaksi ei lähiön talo tule