Sain tänään vihdoin toimeksi käydä lääkärissä. Olen yskinyt oikeastaan Tasmanian matkasta lähtien ja niistänyt jo nelisen viikkoa. Lisäksi lentokoneessa pää meinaa haljeta ja muutenkin korvat rätisevät tuon tuosta. Varasin ajan lääkärille jolla yksi kaveri kävi jokin aika sitten. Vastaanottoaulasta jo huomasin, että meno on vähän erilaista kuin Suomen Mehiläisessä. Aula oli pieni, ja mikä merkillisintä tiskien takana oli pitkät rivit potilaskansioita. Siis ihan paperisia versioita!
Pienen odottelun ja vakuutusselvittelyjen jälkeen pääsin itse lääkärin pakeille. Jälleen huone oli pieni ja ahdas, mutta itse lääkäri oli mukavan oloinen vanha herrasmies, jolla ilmeisesti on kreikkalaisia juuria. No, heti alkuun hän kyseli, kuten minullekin on opetettu, miten hän voi auttaa. Kertoilin tarinani, ja hän täydensi sitä muutamilla kysymyksillä. Tupakoitko? Syötkö tarpeeksi? Syötkö hedelmiä? Nukutko hyvin? Tämän jälkeen siirryttiin itse tutkimiseen, joka koostui tavallisten keuhkojen kuuntelun ja korviin sekä nieluun kurkkaamisen lisäksi poski ja otsaonteloiden painamisesta. Ei aristanut, joten eivät ne voi olla tulehtuneet! Itse olisin ehkä halunnut vilkaista ultraäänellä, mutta moista ei ilmeisesti ollut. Diagnoosini minulle ei selvinnyt, mutta hoidoksi määrättiin amoksisilliinia 3x500mg viikoksi sekä avaavaa nenäsuihketta. Ihan kelpo valintoja, ei siinä mitään. Jotenkin touhu oli vain vähän vanhanaikaisen oloista, enkä tarkoita vain menetelmiä yms. vaan myös sitä, että lääkäri vain löi reseptin käteen kummempia selittämättä.
Loppuvastaanotto kului Adelaidesta jutellessa, olenhan kuitenkin ulkomailta… Sitten lääkäri kysäisi mistä olen kotoisin, ja käytyä ilmi että olen Suomesta, kertoi hän auliaasti suomalaisesta miehestä, joka käy hänellä hoidossa. Kertoi kaupan päälle vielä tämän sukunimen ja iänkin! Että noin, siinä vietiin viattoman ja hyväuskoisen kandidaatin luottamus lääkäreiden kansainväliseen eettisyyteen!
Pienen odottelun ja vakuutusselvittelyjen jälkeen pääsin itse lääkärin pakeille. Jälleen huone oli pieni ja ahdas, mutta itse lääkäri oli mukavan oloinen vanha herrasmies, jolla ilmeisesti on kreikkalaisia juuria. No, heti alkuun hän kyseli, kuten minullekin on opetettu, miten hän voi auttaa. Kertoilin tarinani, ja hän täydensi sitä muutamilla kysymyksillä. Tupakoitko? Syötkö tarpeeksi? Syötkö hedelmiä? Nukutko hyvin? Tämän jälkeen siirryttiin itse tutkimiseen, joka koostui tavallisten keuhkojen kuuntelun ja korviin sekä nieluun kurkkaamisen lisäksi poski ja otsaonteloiden painamisesta. Ei aristanut, joten eivät ne voi olla tulehtuneet! Itse olisin ehkä halunnut vilkaista ultraäänellä, mutta moista ei ilmeisesti ollut. Diagnoosini minulle ei selvinnyt, mutta hoidoksi määrättiin amoksisilliinia 3x500mg viikoksi sekä avaavaa nenäsuihketta. Ihan kelpo valintoja, ei siinä mitään. Jotenkin touhu oli vain vähän vanhanaikaisen oloista, enkä tarkoita vain menetelmiä yms. vaan myös sitä, että lääkäri vain löi reseptin käteen kummempia selittämättä.
Loppuvastaanotto kului Adelaidesta jutellessa, olenhan kuitenkin ulkomailta… Sitten lääkäri kysäisi mistä olen kotoisin, ja käytyä ilmi että olen Suomesta, kertoi hän auliaasti suomalaisesta miehestä, joka käy hänellä hoidossa. Kertoi kaupan päälle vielä tämän sukunimen ja iänkin! Että noin, siinä vietiin viattoman ja hyväuskoisen kandidaatin luottamus lääkäreiden kansainväliseen eettisyyteen!
Posts
No comments:
Post a Comment