SA’s finest

Jos matkustaa Etelä-Australiaan lomalle, pitää matkaoppaiden mukaan nähdä kolme ulottuvuutta: luonto, viini ja kulttuuri. Itse onnistuin kiteyttämän kaikki kolme yhteen viikonloppuun. Lauantaina kävimme vaeltamassa Morialta Conservation Parkissa, joka sijaitsee vain puolen tunnin bussimatkan päässä keskustasta. En odottanut ihan niin mahtipontisia ja hienoja maisemia kuin näimme. Vielä kun aurinko paistoi ja oli yli 25 astetta lämmintä, ei oikein sopinut valittaa mistään. Etenkään kun en edes palanut. Koska nyt väsyttää jonkin verran, annan kuvien kertoa tarinoitaan.





Sunnuntaina olin reissun toisella viinitilakierroksella, tällä kertaa Barossa Valleyssa pienemmällä porukalla. Jostain syystä viini maistui tällä kertaa paremmalta ja muutenkin päivä oli onnistuneempi kuin edellisellä kierroksella. Illalla kävimme vielä nopeasti OzAsia-festivaalien avajaisissa messukeskuksen puistossa. Mielenkiintoisen oloinen festivaali, harmillista että lähes kaikki muut tapahtumat sattuvat olemaan lomani aikaan, jolloin en ole kaupungissa.





Lauantai-illalla oli Royn(johon aiemmin viittasin vain lempinimellä ”Papa”) läksiäiset. Sain toistamiseen nauttia erittäin kansainvälisen ja herkullisen illallisen, mutta tällä kertaa alkuviikkojen jännitys oli poissa. Vähän haikeaahan tietysti oli, mutta luulisin että Roy arvosti muiden vaivannäköä. Jopa minä jouduin Junin apupojaksi, vaikken itse varsinaisesti mitään kokannutkaan. Jostain syystä pastan keittämisellä ei saa kovin kummoista kokin mainetta meidän keittiössä…

Lauantaina alkaa loma, ja heti aamusta hyppäämme bussiin ja matkaamme Melbourneen kolme päivää pitkin rantatietä. Sitten olen perjantaihin asti Melbournessa josta matkaan edelleen viideksi päiväksi Tasmaniaan. Sen jälkeen toisen lomaviikon suunnitelmat ovat vielä vähän auki. Kaikesta tästä johtuen en varmaan kirjoittele kolmeen viikkoon mitään uutta, mutta kirjoittelen sitten reissusta sen verran kuin osaan kunhan palaan Adelaideen.

Men in tights

Yleisön pyynnöstä muutama kuva märkäpuvussa ja ilman. Ekassa kuvassa painija André sekä korkeushyppääjä Jyri. Ei ikinä uskoisi kumpi on kumpi.

Hakuna matata!

Kävin perjantaina Adelaiden eläintarhassa toisen psykologian kurssini projektin vuoksi. En oikeastaan muista koskaan olleeni kunnon eläintarhassa. Tiedän, että olen käynyt Korkeasaaressa ja jossain Ruotsin eläintarhassa, mutta olin niin pieni etten oikein muista mitään. Niinpä tunsin oloni 12-vuotiaaksi pojaksi! Jotenkin luonnon monimuotoisuus tuntui kovin ihmeelliseltä aurinkoisena perjantaiaamuna. Päädyin lopulta tekemään projektini meerkatista eli nelisormiangustista. Sympaattisia otuksia, joiden tunnetuin yksilö lienee Leijonakuninkaan Timon.

Pakko sanoa että kulunut viikko on ollut ehkä paras täällä sitten parin ensimmäisen viikon huuman. Tullut tehtyä paljon kaikenlaista kavereiden kanssa, ja viikonloppuna on ollut kivasti puuhaa. Lisäksi nyt on ollut lähes yhtä hyvä sää kuin Suomessa kesäisin parhaimmillaan. Niinpä eilen tuli käytyä rannalla ottamassa aurinkoa ensimmäistä kertaa ja muutenkin on tuntunut siltä, että tätähän varten tänne lähdinkin!

Perjantaina olimme ulkona Mathiaksen, hänen tyttöystävän ja kämppiksen kanssa. Kyseinen kämppis oli syöpää tutkiva lääkäri, ja ilmeisesti jo tulevakin ammatti raskauttaa sen verran, että viihdyin todella hyvin. Ravasimme illan aikana läpi neljä baaria, joista kolme oli jopa hyviä.

Tänään oli kuitenkin ehdottomasti viikon odotetuin päivä: Learn to surf day! Suuntasimme vaihtareiden kanssa aamuvarhain kohti tunnin ajomatkan päässä olevaa rantaa. Aamulla sää oli vielä sateinen, mutta lopulta päivä oli jopa varsin aurinkoinen. Itse surffaaminen oli uskomattoman hauskaa ja raskasta, sekä juuri niin vaikeaa kuin olin odottanutkin joskaan ei täysin mahdotonta. Aallot olivat aika eri luokkaa kuin tutussa mökinrannassa, mutta eivät mitenkään valtaisia. Silti veden voima oli aivan käsittämätön, sillä jo melko pienikin aalto heittää/kuljettaa(taidoista riippuen) hyvää tahtia. Itse oivalsin suunnilleen jujun aaltojen nappaamisessa, mutta melomistekniikassani oli niin paljon parantamista että suurin osa aalloista meni ”ohi”. Lisäksi meitä oli kapealla alueella vedessä 20 kerrallaan, joten välillä tuli joku toinen eteen kun oli juuri pääsemässä aaltoon kiinni. No, pari kertaa kuitenkin pääsi laudan päälle hetkeksi seisomaan, aivan voittajaolo! Valitettavasti MMSE:n jäsenyydestä oli sen verran haittaa, että palelin niin paljon että oli pakko lähteä vedestä puoli tuntia muita aiemmin ilmeisen sinisyyden vuoksi… Mutta haluan ehdottomasti koittaa surffausta vielä toistamiseen täällä, jos suinkin mahdollista.

Ensi viikolla olisi aika paljon kestejä tarjolla, koska parilla vaihtarilla on synttärit. Lisäksi pitäisi jaksaa tehdä töitä opiskelujen eteen, ettei syyslomalla tarvitse sitten murehtia moisista. Toivottavasti energia ja aika riittää kaikkeen kivaan! Eiköhän…

P.S. Omissa kuvissani ei nyt ole yhtään kuvaa minusta, mutta jos joku haluaa välttämättä nähdä minut ikuistettuni tiukkaan märkäpukuun niin voin hommata kuvan kavereiltani ;)

Loikkalautanen

Otsikkohan on kuin suoraan Rokki-Kokista. Siitä huolimatta söin eilen ensimmäistä kertaa kengurun lihaa. Hassua, että kenguru aiheuttaa täällä auto-onnettomuuksia kuten hirvet Suomessa, ja myös kengurun liha maistuu jokseenkin samalta kuin hirven liha. Ehkä tarkemmin sanottuna naudan ja hirven sekoitus. Itselläni ei opiskelijabudjetilla ollut nyt varaa kuin jauhelihaan(joka on täällä broileria halvempaa), mutta penne-pastan, kesäkurpitsan ja peston kanssa yhdistettynä kyseessä oli ehkä yksi parhaista ruokaluomuksistani tähän asti.


Olin vähän hätäinen tuomitsemaan etteivät ihmiset Adelaidessa ole yhtä positiivisia kuin kenties Melbournessa. Huomasin vasta nyt että bussilippujen kääntöpuolelle on painettu fortune cookie –tyyppisiä viisauksia. Alla muutamia poimintoja omista lipuistani:

If you see someone without a smile, give them one of yours.
You can’t get anywhere unless you start.
Richness buys leisure, but not wisdom.

Ja oma suosikkini: To know one’s ignorance is part of knowledge.